Jossain vaiheessa remonttia oli postilaatikkoon ilmestynyt nuohoojan muistutus piipun ja takan tarkistuksesta ja puhdistuksesta. Tänään hän tuli ja totesi kaiken olevan hyvässä kunnossa. Tullessaan katolta alas nuohooja pohti, että mahtaako piippu olla alkuperäinen. En tiedä. Tässä nykyisen takkani paikalla oli 1980-luvun loppupuolelle saakka leivinuuni ja hella ja nykyisen keittiömme lieden kohdalla oli lämmitysuuni. Nuo samalla kohtaa sijaitsevat, vain seinän erottamat tulisijat käyttivät samaa hormia ja luulisin, että noilla kohdin ovat samat uunit olleet alusta saakka, siis sieltä 1880-luvulta, kun talo siirrettiin tähän. Mutta onko piippu aivan alkuperäinen? Ei aavistustakaan.
Koska keittiön ylälaatikoiden lokerikot ja keittiöön tilatut lamput kaikki puuttuvat vielä, luulimme edessä olevan rauhallisen illan. Mutta kun kuopus menee ja pudottaa vahingossa valkoiselle matolle pullollisen karpalomehua, alkaakin aikamoinen härdelli! Pullo hajosi sadoiksi pienen pieniksi palasiksi ja matto värjäytyi kirkkaan punaiseksi suurelta alueelta. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin kantaa matto kylpyhuoneeseen ja kaivaa Mäntysuopa esiin! Kastelin koko maton ja harjasin polvillani, toivoen, etten osu lasinsiruun. Mehun kohdat muuttuivat keltaisiksi, enkä saanut sitä väriä millään irti. Ei auttanut muu kuin lorottaa matolle valkaisuainetta. Ja se auttoi, tahrat lähtivät hyvin. Täällä on nyt viehkeä uimahallin tuoksu koko alakerrassa.
Petri ähelsi märän ja sen myötä hyvin painavan maton tuuletustelineelle ja minä sain sen huuhdeltua siinä. Teline nojaa seinään ja pysyy juuri ja juuri pystyssä. Kylpyhuoneessa on muuten todella puhdas lattia nyt!
Onneksi keittiössäkään ei punaista mehua imeytynyt minnekään näkyvälle paikalle. Lasinsiruja saattaa löytyä vielä pitkään, niin pikkuruisiksi paloiksi pullo hajosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti