Olemme olleet tänä kesänä tavallista enemmän poissa kotoa. Kotimaata on kierretty kesälomalla. Mutta kotiin on hyvä palata ja mukavaa on nyt taas katsoa täällä ympärilleen.
Tämä blogi sai alkunsa remontin päiväkirjana keväällä 2014. Nyt huomaan innostuneeni jakamaan myös pieniä sisustusjuttuja. En ole mikään guru näissä asioissa, mutta pidän kuitenkin hurjasti kauniista asioista ja kodin laittamisesta viehättäväksi. Tosin nytkin täällä on aika kotoisen sotkuista, joten mitään yleiskuvia en ota...
Keväällä alkanut, hienovarainen hennon vaaleanpunaisten yksityiskohtien ripottelu olohuoneeseen on jatkunut aina, kun jotain kivaa on jostain löytynyt. Olen ollut tyytyväinen pienten elementtien luomaan tunnelmaan. Tosin kuopuspoikamme rippijuhlien ajaksi kesäkuussa suurin osa näistä sangen tyttömäisistä jutuista siivottiin piiloon.
Sohvalle keväällä hankitut tyynyt ovat olleet jo koko kesän mukavina päänalusina elokuvia katsellessa. Tekoturkispäälliset ovat ihanan pehmeät. Toki jotkin pellavaiset olisivat ehkä tyylikkäämmät, mutta nämä menevät käyttömukavuudessa edelle.
Eilen ajelimme Turusta kotiinpäin ja pysähdyimme sangen mielenkiintoisessa paikassa nimeltä Kasvihuoneilmiö. Olihan kokemus! Monta suurta huonetilaa täynnä vaikka mitä tavaraa. Maltoin mieleni ja ostin ainoastaan ensi joulun servetit (vanhan hopean väriset, kohokuvioiset), minua kovasti puhutelleen lasijäniksen sekä hurmaavan ruusun. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta kärsivällisyyttä mukaan!
Saa nähdä mihin uudet hankinnat päätyvät lopulta.
Tänään olimme Porvoossa. Siellä kävimme vanhassa kaupungissa upeassa Koti- ja keittiöliike Welmansissa. Ihania juttuja liike pullollaan ja aurinkoiset omistajat Tiina ja Terhi. Jäi hyvä mieli!
Mukaan ostin vanhan roosan värisen keittiöpyyhkeen, joka ainakin ensivaiheessa pääsi pöytäliinaksi olohuoneen ison lipaston päälle.
Olohuoneen ruokapöydällä on muuten ollut jo pitkään hyvin hennon vaaleanpunainen puuvillaliina. Se keventää näin kesällä mustan pöydän vaikutelmaa huoneessa. Talveksi nämä hentoiset värit laitetaan varmaankin varastoon ja pöydillekin tulee jotain tummempaa.
Yhdistin muuten jokin aika sitten vanhan, ruskean lampunvarjostin ja harmaan varjostimen kesällä tyhjillään olevan kukkapylvään päälle. Värit eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla yhteen, mutta illalla lamppu valaisee tunnelmallisesti. Iso kaktus palaa sisään omenapuun alta kesälomallaan jossain vaiheessa ja vaatii taas oman paikkansa pylvään päässä takaisin. Valaisimelle täytyy keksiä sitten uusi paikka. Ja pitäisiköhän tuo jalka maalata? Valkoiseksi?
Pieni, tietenkin vaaleanpunainen, tuoksupussi on löytänyt paikkansa takkapellin nupista.
Tämän vihreän metalliruukun löysin muuten kirpparilta alkukesästä. Siihen sopisi vaikka kimppu kuivakukkia... Se on kaiketi aika vanha ja alunperin Saksasta.
