Hämärähommia, osa 2: Palju paikoilleen!

Tänään palju siirrettiin paikoilleen. Se saapui eilen jo etupihalle ja sitä sitten ihmeteltiin poikien kanssa iltapäivällä. Onneksi oli tiedossa, että Erik saapuu seuraavana päivänä auton kanssa auttamaan paljun muuttamisessa paikalleen.

Paljun sisältä löytyi kamina ja muut tarvikkeet.

 Petri siirsi jo kaminan tänään uudelle terassille. Syksy on vähän ankeaa aikaa tehdä tällaisia rakennushommia, kun kaikki on lehtien peitossa.

Marjo, Erik ja Pinja tulivat illalla siirtohommiin. Ensin kiinnitettiin taljoja trukkilavan alle. Marjo-sisko valvoo tilannetta.

Palju nousi kevyesti auton lavalle. Mukavampi näin, jos miettii, että muuten olisi pitänyt vierittää palju lihasvoimin talon toiselle puolelle.

Sieltä se tulee! 

Vanha nurmikko kesti hyvin auton, vaikkakin sateen jälkeen nurmikkoon jäi renkaan jäljet. Eipä haittaa mitään!

Palju siirrettiin ensin sivukäytävän alemmalle tasolle. Sen jälkeen autoa siirrettiin vähän.

Pinja harjasi terassia puhtaaksi lehdistä. Niitä riittää...

Paljun siirto lopulliselle paikalleen lähestyy.

Ja niinhän se siirtyi miltei lopulliselle paikalleen. Mahtavaa työtä, Erik! Kiitos paljon!

Vanhasta aurinkoterassista sahattiin irti pieni kulma, jotta palju saadaan upotettua hieman terassin sisään. Tällä tavalla siihen astuminen suoraan terassilta on helppoa.

 Hämärä laskeutui, joten hämärähommiksi tämä meni tänäkin iltana. Petri tutkii poistoputkea.

Pinja haaveili jo kovasti sukeltelusta uudessa paljussa. Siirrossa paljuun katkesi omenapuun oksa ja Pinja siivosi ansiokkaasti kaikki roskat paljun pohjalta pois.

Kaminaa kiinnitetään jo paikalleen. Helposti onnistui sekin!

Vaikka tänään ei enää oltu menossa paljuun, täytettiin sitä kuitenkin hieman, jotta varmistui, ettei mistään vuoda. 

Iltahämärissä otettu kuva paljusta. Huomenna kokeillaan, miten se toimii käytännössä. Kaikenlainen viimeistely ja "hifistely" paljualueella jää ensi kevääseen, mutta kylpemään päästään jo nyt!

Hämärähommia... palju, osa 2.

Eilen Petri ja Aleksi kaivoivat paljun alle tulevan terassin pohjaa lisää auki ja saivatkin koko alueen valmiiksi siltä osin. Alvar on vielä vapautettu työstä solisluun murtuman jälkeen. Isä ja poika olivat niin hyvä työpari, että minäkin toimin sisällä muonittajana.



Lähellä taloa maata kaivettiin pois melko paljon, jotta terassin toinen reuna ei nousisi liian korkealle nurmipinnasta. Nyt siitä tulee turvallinen myös ilman kaidetta. Tuohon kivireunan päälle rakennetaan portaat ja tuo kuistilta laskeutuvien portaiden edessä oleva hiekka-alue päällystetään myös puulla.



Petri käytti paljon aikaa lecaharkkojen asetteluun vatupassiin. Onneksi Antti-serkulta löytyi alapihalta lisää harkkoja meillä jo olleiden loppuessa.



Tänään tänne haettiin puutavaraa Erikin autolla ja uuden rakentaminen pääsi käyntiin. Kakkosneloset aseteltiin talosta poispäin ja laudat sitten talon suuntaisesti. Petri aloitteli itsekseen töiden jälkeen ja Aleksi meni mukaan tultuaan kotiin hieman myöhemmin. Korkeusero vanhan "aurinkoterassin" ja uuden paljuterassin välillä vaatinee kaksi porrasaskelmaa.



Hämärä laski näin lokakuussa jo aikaisin, joten kaikenlaisia valaisimia sytyteltiin. Kasvihuoneesta loisti sinne viety halogeenilamppu kirkkaasti.



Uuden terassitason ja kasvihuoneen välille rakennetaan jossain vaiheessa porras, koska ajatuksena on siis tehdä kasvihuoneesta paljualueeseen liittyvä oleskelutila. Saahan siellä esimerkiksi pidettyä sateensuojassa jotain tarvikkeita.



Korkeusero talon vieressä kulkevaan hiekkakäytävään on melkoinen ja siihen täytyykin rakentaa kunnon porstaat. Menee varmaan ensi kevään puolelle...



Terassi saatiin näin pitkälle tänään, ennenkuin puutavara loppui. Nyt jännitetään, milloin palju oikeasti saapuu! Se muuten huomattiin, että kun uusi terassi rakennettiin nyt talon ja kasvihuoneen mukaisesti suoraan, pistivät aurinkoterassin vinoon ruuvatut laudat silmiin. Ei mahda mitään.



On meillä ahkeria ja taitavia miehiä!

Palju, osa 1.

Paljun hankinnasta on puhuttu ja haaveiltu pitkään ja tänä syksynä haaveista tulee totta. Palju kansineen on jo tilattu, joten nyt sille täytyy rakentaa alusta.

Palju päätettiin pienen pähkäilyn jälkeen sijoittaa talomme takapihalle, ns. omenapuupuolen terassin lähelle. Toinen vaihtoehto oli pienen pihasaunamme viereen, mutta nyt valittu paikka lienee käytön kannalta kuitenkin parempi. Siihen pääsee suoraan sisältä kestopuutasoja pitkin, mikä auttaa pitämään paljun puhtaana. Sisällä on sauna ja suihku, joten paljuun mennään puhtaana. Ulkosaunan jälkeen pitäisi kuitenkin käydä huuhtaisemassa hiet suihkussa, joten tämä tuntui järkevämmältä.

Uuden paljun ympärille on myös helppoa rakentaa uusia rakenteita, kun ne liitetään jo olemassaoleviin, eikä pihaan tulee uutta oleskelualuetta.

Kuvassa näkyy vanhan terassimme nurkka. Oikealla näkyvä ylempi hiekkataso päällystetään puulla ja siitä vasemmalle lähtee jonkinlainen porrasrakennelma kohti uutta paljualuetta.



Petri ja Aleksi ovat nyt pienestä tihkusateesta huolimatta kaivamassa pintamaata auki, jotta terassin alustaan tarvittavat tasot saadaan rakennettua. Tarkoitus on tänä syksynä tehdä perustyöt, jotta palju saadaan paikallaan ja hifistellä ensi keväänä enemmän erilaisten porrasrakennelmien yms. kanssa. Pääsemme kuitenkin jo tulevana talvena paljuilemaan.



Tulevan paljun vieressä oleva kasvihuone on viime vuosina jäänyt vähälle käytöllä. Suunnittelemmekin nyt vaihtavamme sen oven toiseen päähän, jolloin siitä tulee paljun viressä ollessaan pieni oleskelutila. Voihan siellä siitä huolimatta jatkossakin kasvattaa muutamia tomaatintaimia, jos innostuu.



Tulevan paljun vieressä on muutama vuosi sitten rakennettu ns. "aurinkoterassi", josta tulee nyt osa uutta aluetta. Vähällä käytöllä on sekin ollut. Palju tulee suunnilleen tuohon, missä Petri tässä kuvassa seisoo.

Laavu, 2. päivä (neljäs yritys kirjoittaa)

Olen täydellisen ymmälläni siitä, miksi toisen laavuprojektin teksti häviää kerta toisensa jälkeen. Mietin, johtuuko se siitä, että olen aina luonut uuden tekstin tietokoneella, mutta lisännyt kuvat kännykän Blog Managerilla. Olen kyllä aina huolellisesti tallentanut versiot kummallakin laitteella ennen toisen avaamista. No, yritän nyt vielä kerran kuitenkin...

Eli toisena laavuprojektin päivänä jatkettiin siitä, mihin edellisenä iltana oli päästy. Sivuseinien yläosat puuttuivat, koska niihin liittyi paljon mittaamista ja vinosahaamista, eikä se väsyneenä houkuttanut.

Seinistä tuli hienot. Laavun sisäseinissä on se puoli vanhoja terassilautoja, joka alunperin oli päällepäin. Ne on siis vuosikausia sitten käsitelty harmaalla.

Ulospäin on taas se puoli lautoja, joka terassissa oli alaspäin.

Seinien valmistuttua ilmeni ongelma. Kattoon ajatellut pitkät kestopuulaudat olivatkin todella heikossa kunnossa.  Huono säilytys kostautui nyt. Harmitti. Mietimme ja  mittailimme, ja totesimme, ettei näistä laudoista saisi hyviä kohtia hyödyntämällä millään ilveella tarpeeksi puuta kattoon.

Ei siis auttanut kuin lähteä ostoksille. Ostimme vajaakanttista raakalautaa, jotta katto näyttäisi sopivan "rouhealta" seiniin verrattuna. Mutta huolestuttavan hohtavilta uudet laudat näyttivät pihalla.

Niinpä sudimme niiden pintaan harmaata lahosuojamaalia. Se on samaa sävyä, jota silloin vuosia sitten oli laitettu terassilautoihin. Ne ovat toki nyt jo aivan eri sävyiset, oltuaan vuosikausia alttiina säälle.

 

Seuraavaksi piti sahata kaikki ylimääräiset pätkät pois rakenteista. Laavu alkoi olla lopullisissa ulkomitoissaan.

Maalatut kattolaudat kuivuivat tiellä.

Petri ja Alvar alkoivat kiinnittää nopeasti kuivuneita lautoja kattoon. Minä kannoin laudat kuivumispaikaltaan ja ojensin ylös katolle.

Räystäästä tuli mukavan leveä. Laavussa voi istua pienessä sateessa polvien kastumatta.

Ylimääräiset pätkät sahattiin pois ja katto alkoi näyttää valmiilta.

Alaosa koottiin pätkistä, jotka eivät lopulta kuitenkaan näy mihinkään. Tuleehan päälle kattohuopaa.

Räystäslaudoiksi löydettiin alapihan navetasta upeaa koivulankkua, jonka toinen reuna on suora ja toinen vielä koivun ulkoreunaa. Soitin enoltani luvan ottaa ne käyttöön ja sen saatuamme alkoi kiinnitys.

Mikään lankuista ei ollut riittävän pitkä etureunaan, joten keskelle oli pakko laittaa sauma. Ehkä silmä tottuu siihen...

Juuri kun toisen reunan lankku oli saatu kiinni, astui Suomen kesä esiin ja alkoi sataa. Sää oli ollut sen verran epävakainen jo aiemmin päivällä, että olin hakenut pressun valmiiksi. Se vedettiin laavun päälle, jotta kattohuopaa odottava katto ei kastuisi.

Sääennuste lupasi sadetta koko illaksi, joten tämä kuva taitaa päättää tämän päivän laavuprojektin.

Laavu, 4. päivä

Tänään on todella päästy viimeistelyn makuun. Aamulla oli kohtuullisen aurinkoista, joten päätimme pestä laavun. Mäntysuopa esiin siis! Mattoharjalla pesu kävi nopeasti.

Petri kiinnitti etuaukon sivuihin koivulankut sillä aikaa, kun minä olin ostamassa oviverhokangasta. Niiden taakse muodostuu pieni kulma, jonne saa työnnettyä tulevat verhot piiloon. Ja voihan sinne laittaa jotain muutakin pientä tarviketta talteen.

Löysin todella mukavan ja ammattitaitoisen Eurokankaan myyjän kanssa ulkokäyttöön tarkoitettua kangasta, joka on käsitelty kestämään jatkuvaa ulkokäyttöä. Eikä hintakaan ollut ollenkaan mahdoton, alle kolmekymppiä / metri. Eihän laavun etuosa kuitenkaan ole mikään kovin valtava.

Kiinnitin ompelukoneella verhojen yläosaan purjerengasnauhan, jonka kestänee käytössä paremmin, kuin yksittäin kiinnitetyt purjerenkaat. Petri haki puutangon ja mittailimme verhojen lopullisen korkeuden laavujen luona. Kangasta oli tullut ostettua vähän turhan paljon, joten mietinkin nyt, mitä tekisin jämäpaloilla. Pussukoita pikkuasioiden säilyttämiseen laavulla? Pari pötkylätyynyä sinne?

Etuosan yläreunaan piti vielä etsiä leveä lauta. Aitasta löytyi yksi talomme vanhoista lattialankuista. Meillähän on nykyään keittiössä esillä alkuperäiset lankut, mutta makuuhuoneen kohdalla päädyttiin kolmen vuoden takaisessa remontissa laittamaan uutta puuta lattiaan.

Aleksi tuli apuun, kun mittasimme lovien kohdat lankkuun. Minä aloin paikkamaalata sisäkattoa harmaalla samalla, kun Petri sahasi hiki päässä paksua lankkua. Maalasin myös harmaaksi sen valkoisen laudan, joka on ylimmäisenä takaseinässä.

Vanhan lattialankun toisella puolella oli paksu kerros valkoista, tasoitteena aikoinaan käytettyä mömmöä, joka ei halunnut irrota helpolla. Koska kyseinen puoli tulee sisäänpäin, emme harmitelleet asiaa, vaan päätin maalata senkin harmaaksi. Oli muuten jännittävää huomata, että nyt käyttämämme harmaan sävy on miltei sama, mitä joskus vuosikymmeniä sitten on sudittu talomme lattiaan.

Valmiit verhot odottivat ripustusta. Tässä loppuvaiheessa on vielä monessa kohdassa märkää maalia.

Petri oli muuten kauppareissuni aikana tehnyt jämäkoivulankkukupaloista (huh, mikä yhdyssana!) hienot ruokailu- tai tarjoilualustat laavulle. Todella upeat!

Mietimme, kannattaisiko lattia käsitellä saunasuojalla ja päädyimme tekemään sen. Minä maalailin laavun takana paikkamaalausta ja Petri tuputteli sellä aikaa lattiaan suojan. Näytti hienolta ja on varmaan käytössä hyvä.

Yläosan lauta nakutettiin kiinni. Se on kaiketi mäntyä, joten ajan kanssa näkyvissä olevat puut muuttuvat eri värisiksi. Pystypuut kun ovat koivua.

Verhotanko kiinnitettiin paikoilleen ja verhot ripustettiin. Ne on siis tarkoitettu vähän näkösuojaksi, jos joku joskus haluaa olla laavulla rauhassa.

Huomiseksi jäi enää muutamien koukkujen kiinnittäminen. Sitten täytyy katsella, jos tuon nuotion ympäristöä siistisi jotenkin.