torstai 6. helmikuuta 2014

Lattioiden historiaa

Pertti-eno oli käymässä ja pyynnöstämme muisteli tämän olohuoneemme remontteja. Tässä on alla Pertin mukaan joskus ennen sotia (siis 1930-luvulla?) rakennettu kellari. Talo oli silloin jotenkin tuettu ja alle kaivettiin ja kaiketi räjäytettiin tila kellarille. Se valettiin sitten betonista. Se kellari on vielä siis se alkuperäinen. Hienoa työtä! Siihen oli silloin sitten laitettu päälle rossipohja ja samaa maaeristettä kuin sivuhuoneessa ja keittiössäkin on. Silloin vuonna 1989 se maamöyhö sitten poistettiin ja kellarin katon päälle rakennettiin 60 x 60 cm ristikko 150 x 50 mm -kokoisesta puusta. Rakentajana oli mummoni veli Heino Rehunen, joka teki siskolleen viimeisen päälle hyvää työtä.

Ristikon välit täytettiin lasivillalla ja siihen päälle tuli sitten tämä meillä vieläkin oleva parketti. Tämän tupana toimineen huoneen lattialankut olivat huonommassa kunnossa kuin nykyisen keittön kohdalla olevat. Osa niistä oli laitettu alempiin rakenteisiin, huonommat oli silloin poltettu. Petriä kiinnosti kovasti, miten tässä kohtaa taloamme on eristys ja remontointi hoidettu. Asia on nyt ihan eri tavalla mielessä, kun olemme itse remontoineet nämä kaksi seuraavaa huonetta.

Vaikka tämä olohuoneen parketti ei olekaan varsinaisesti tämän tyyppisen talon tyylinen, on se kyllä hieno. Hiotutimme sen kaksi vuotta sitten olohuoneen pintaremontin yhteydessä ja se saa ehdottomasti olla paikoillaan jatkossakin. Onhan vanhan talon eri vaiheissa erilaisia pintamateriaaleja käytössä.

Valitettavasti silloin 80-luvun remontissa kellarin portaat valettiin umpeen. Sinne pääsee vielä ulkokautta, mutta tämän olohuoneemme nurkan kohdalla oleva portaiden aukko on ummessa. Ymmärtäähän sen, silloin kun tämä tila oli tupa, eli keittiö, oli mielekästä päästä suoraan kellariin. Kun tämä siinä remontissa muuttuikin "saliksi", kuten mummu tätä kutsui, olisi nurkassa tönöttävä kaappi kellarinportaiden päällä sotkenut tyylin. Minä kyllä haaveilen aina välillä nakuttelevani joskus ne uudet betonit pois niiden silkinsileiden, vanhojen betoniportaiden päältä pois. Kellarissa ollessa näkee ylöspäin lähtevät portaat, mutta pian vastaan tulee rumaa betonia. Täällä ylhäällä voisi olla joko ihan kunnon kaappi tai vaikka lattialuukku. Ehkä joskus, kun ei ole mitään muuta tekemistä...

Nyt tässä on kolmessa peräkkäisessä huoneessa kolmea erilaista, mutta hyvin samanväristä lattiaa: olohuoneessa vaalea tammiparketti, keittiössä vanhoja, rauhassa kasvaneita kuusilankkuja (ja ne muutamat mäntylankut) ja makuuhuoneessa nopeasti kasvanutta, jalostettua kuusta. Erilaiset pintakuviot, mutta saman väristä puuta.

Tässä olohuoneen parketti. Se on vähän nuhruisen likainen nyt tässä remontin keskellä.


Tässä on vastahiottu ja -lakattu keittiön lattia, eli niitä 1800-luvun hitaasti kasvaneita kuusilankkuja.


Ja tässä makuuhuoneen uutta kuusilautaa. Värierot johtuvat nyt ihan vain valaistuksesta! Oikeasti nämä kaikki kolme lattiaa ovat hyvin samanväriset.

 
Tässä on olohuoneen ja keittiön kynnys, eli parketti ja vanha lankku vierekkäin.


 Ja tässä keittiön ja makuuhuoneen oviaukko. Vanhaa ja uutta kuusilautaa peräkkäin. Sävyero johtuu vain valosta. Kummassakaan huoneessa ei ole nyt mitään valoja ja ottaessani näitä kuvia ulkona alkoi olla jo hämärää. Makuuhuoneeseen suunnattu työmaavalo ei ole kaikkein hienovaraisin valaistuksen lähde.

 
(Vaihdoin 7.5. olohuoneen parketin materiaalin kuusesta tammeksi.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti