Huonekalujen kokoamista... Huh!

Olo on nyt maantaina-iltana kuin olisi piesty. Lihakset ovat kipeänä, sillä en todellakaan ole tottunut tälläiseen fyysisen työn tahtiin. Mutta on sitä sitten kyllä saatu paljon aikaiseksikin tänään!

 

Jouko aloitti kaakeloinnin heti aamusta. Pidän kovasti näistä kaakeleista! Ne raikastavat mukavasti keittiön yleisilmettä!

 

 

Petri lähti töihin ja minä jatkoin huonekalujen kokoamista. Paketti auki, osat lattialle järjestykseen, pahvit kuistille, ruuvit muovikippoon ja ohjevihkon ensimmäinen sivu auki.

Kävin välillä keittiön puolella ihailemassa kaakeloinnin etenemistä.

Äiti ja isä tulivat pistäytymään. Nähtyään minun ja avuksi tulleiden lasteni väsymyksen, ottivat he takit pois ja jäivät avuksi. Isä ruuvaa tässä laatikon ruuveja. Alla on jo valmiiksi saamani lipasto. Se oli tuossa ikkunan edessä vain väliaikaisesti.

 

 

Isä ja Alvar tekivät hyvää yhteistyötä miesten kesken.

 

Äiti ja minäkin ruuvasimme laatikoita kokoon yhdessä. Toinen ruuvasi, toinen piti laatikosta kiinni.

 

Petri tuli alkuillasta kotiin ja kokoamisurakka sen kuin jatkui. Yritimme lukea ohjeita todella huolellisesti, mutta niin vain tuli taas mokailtua muutamassa kohdassa. Onneksi kaikki virheet saatiin korjattua. 

 

Vaati aikamoista tahdonvoimaa jaksaa aloittaa vielä se viimeinenkin hylly, jatkuva lattialle istuminen ja siltä ylös nouseminen kun alkoi tuntua jomottavina pakaralihaksina. Mutta varmasti hyvin kiinteyttävää kuntoilua!

 

Kävin taas keittiössä ottamassa kuvia. Kaappien ylälistoja oli kiinnitetty paikoilleen. Nurkan liimaukset kuivuvat paikoilleen maalarinteippien tukemina.

Makuuhuoneen puolella lasiovellinen kaappi oli jo pystyssä. Tässä vaiheessa emme oikein tienneet, mihin se loppujen lopuksi sijoittuu. Käytyään vierailulla vastaisella seinällä, se palasi itse asiassa juuri tähän kohtaan.

 

Kun lasikaapin ovi oli melkoisen ähellyksen jälkeen saatu paikoilleen, haimme vanhan puisen tuolimme olohuoneesta tänne ja Petrin tänään Ikeasta hakema jalkalamppu sytytettiin. Väsynyt remontin tekijä rentoutui hetken.

 

Kokosimme, Elina, Petri ja minä, viimeisenä tämän avohyllyn. Oli lohdullista, ettei tässä ollut yhtää laatikkoa tai ovea!

 

Tässä vielä minun nurkkani.

 

Ja tässä Petrin. Petrille tulee tuo pienempi laatikosta, jonka hän on vakuuttanut riittävän. Mehän jätämme osan vaatteista yläkertaan ja vain juuri sillä hetkellä käytössä olevat vaatteet pidetään näissä kaapeissa ja laatikostoissa.

Tuossa on tuo lasikaappi, joka löysi paikkansa hirsiseinän vierestä. Tuossa sitä sitten jatkossa istutaan saunan jälkeen. Ehkä siihen tulee joskus joku pehmeämpi tuoli, mutta tällä kauniilla puutuolilla mennään toistaiseksi.

 

Tässä on sängyn päätyyn tuleva minun vaatelipastoni. Se on vielä keskellä latttiaa, sillä maalasin taustalevyn valkoiseksi. Sehän näkyy meille sängyssä maatessamme, eikä ruskeana hivele silmää. Käyn kohta vetämässä toisen kerroksen maalia.

 

Makuuhuone on nyt muuttoa vaille valmis. Se kaipaa vielä kovasti tekstiilejä. Ikkunaverhot, petivaatteet ja matot vähentävät kaikua ja pehmentävät yleisilmettä. Ja Petriä nauratti, kun totesin huoneen olevan nyt täynnä tasoja, jotka "kutsuvat laittamaan siihen jotain kaunista"! Toin muuten vaatekaappiin jo muutaman henkarivaatteen. Siirtyminen alakertaan on virallisesti alkanut.

 

Ajatelkaa muuten, että kuukausi sitten tässä oli maahan asti auki oleva avoin tila...