Viimeistelyjä

Petri haki tiistaina liimapuuta sekä makuuhuoneen istuinlaatikon kanneksi että kylpyhuoneeseen johtavan oven syvennyksen kotelointiin. Sovittelimme laatikon kansipaloja paikoilleen ja päätimme, että niistä ei leikata yhtään pois, sillä levyt ulottuivat täsmälleen yhtä paljon laatikon ulkopuolelle kuin vieressä sijaitsevien huonekalujen kannet.

 

 

Mietimme, mihin maalauspiste perustettaisiin. Vielä viikko sitten täällä oli aikamoinen työmaa, mutta jo nyt tuntui hurjalta levittää olohuoneen lattialle suojahuovat ja kantaa maalipurkki sinne. Pohjamaalasin levyt jo sillon tiistai-iltana. Pohjamaali kuivui niin nopeasti, että sain maalattua molemmat puolet ennen nukkumaanmenoa.

Laatikon kansipalojen välille Petri oli ostanut pianosaranan.

 



 Petri oli kiinnittänyt levyt kylppärin oviaukon reunoihin ja minä tulin perässä maalipensselin kanssa. Olin ostanut hieman hinnakkaamman pensselin muutama päivä sitten, kun maalasin sen laatikon reunat. Se on peseytynyt jokaisen maalausekerran jälkeen hienosti ja on edelleen todella hyvä. Halvat sudit saa melkeinpä heittää menemään jokaisen maalauskerran jälkeen.

 

Pohjamaali on vedetty!

 



 Se karpalomehun tahraama matto oli melkein kuiva. Se siirrettiin olohuoneen sohvan selkänojalle odottamaan palautusta keittiöön.

 

Petri lähti keskiviikkoaamuna yön yli työreissulle. Minä maalasin illalla kansilevyt kalustemaalilla toiselta puoleltaan.

 

Keskiviikkona kuistille oli ilmestynyt keittiöstä puuttuvat listat ja levyt. Ylälaatikoihin on tulossa kaikkiaan neljä tuollaista lokerikkoa, joiden saannissa on ollut jotain hankaluuksia. Yksi sentään tuli jo.

Kylpyhuoneen ovisyvennykseen tuli vähän kermanväriseen taittuva sävy, samaa maalia on myös kylpyhuoneen katossa. Se on erityistä kosteutta kestävää maalia.

 

Kylpyhuoneessa on muuten uudet vaatekoukut. Alamme muuttaa kylppärin sisustusta tässä pikkuhiljaa palvelemaan paremmin meitä nyt, kun siitä tuli meidän vakituinen hammaspesupaikkamme. Kaipaan tilaa hiustenkuivaajalle jne.

Oviaukon reunoihin tulee vielä listat. Laitamme tännekin puolelle sellaiset muotolistat, jotta huoneeseen tulee vanhahtavampi tunnelma.

 

Salama värjäsi tämän kuvan hurjaksi. Saunan puolelle kiinnitimme uuden pyyhkeidenkuivaustelineen. Pyyhkeet kuivuvat poissa näkyvistä. Telineeseen voi saunareissuilla vaikka ripustaa jonkin lyhdyn. Saunan seinät käsiteltiin pari vuotta sitten tummiksi, koska alkuperäiset 1980-luvun panelit olivat kellastuneet ikävästi. Sauna on itse asiassa aika viihtyisä, savusaunamainen nyt.

 

Torstaiaamuna tuttu keittiöasentaja Jouko tuli taas paikalle. Hän asensi heti uunin alle uunipeltihyllyn etulevyn.

 

Lähdin siinä sitten töihin. Iltapäivällä keräsin lapsiani kokoon. Emma tuli yhdeksi yöksi käymään kotiin ja näki keittiön ensimmäistä kertaa remontin jälkeen. Ilme kertoi kaiken!

 

Nurkkakaapin päälle oli tänään kiinnitetty ylälista. Nurkan liimaus on vielä tuettu maalarinteipeillä.

 

Uunin alalaatikko on todella sievä. Uunipellit mahtuvat sinne hyvin.

 

Huuvan alapuolelle tuli myös viimein tuo viimeinen levy. Se peittää vesiputket. Koreja katsellessa tulee muuten mieleen, että saakohan rypsiöljyä yhtään sievemmissä pulloissa?

 

Petri palasi reissusta ja mitäpä muuta me teimmekään saman tien kun jatkoimme rakentamista? Ruuvaamme pianosaranaa tässä niihin kansipaloihin. Menemättä asiassa sen pidemmälle, miehille voisi antaa yleisen ohjeen siitä, että aina välillä kannattaisi kuunnella naisia, niin säästyisi noin 30 ruuvin kiinnitykseltä, irroitukselta ja uudelta kiinnitykseltä...

 

Aleksinkin mielestä äidillä ja isällä on mukava makuuhuone.

 Pianosaranan kiinnityksen jälkeen mietimme, millä tuo taaempi levy kiinnitetään laatikkoon. Ehdotin niitä 1800-luvun nauloja, joita lattiasta oli irroitettu. Niiden joukosta löytyi kuusi suunnilleen saman mittaista ja suorahkoa naulaa.

 

Tässä sovittelemme kansia vielä ennen niiden lopullista kiinnitystä.

 

Petri ruuvasi ensin reiät naulojen kohdalle.

 

Vanha, vähän vinksallaan oleva naula vaati aikamoista vasarointia, mutta meni paikoilleen.

 

Emma kokeilee uutta penkkiä. Se on hänelle juuri sopivan kokoinen!

Ompelen tähän jossain vaiheessa pienen patjan istuinalustaksi, mutta nyt pari sängyltä napattua tyynyä saavat riittää. Tuo leveämpi etuosa kannesta avautuu. Siitä pääsee tarvittaessa nopeasti sulkemaan vedentulon koko taloon. Sinne mahtuu myös jotain tavaraa säilytykseen, luultavasti usein tarvittavia työkaluja. Suuremmat ja harvoin käytettävät säilytetään kellarissa.

 

Huomenna varmaankin listoitetaan se kylpyhuoneen oviaukko. Ja sen jälkeen tämä remontti on aivan oikeasti kokonaan ohi. Mitähän seuraavaksi?

 

Ai niin, ne keittiöön tilaamani uudet lamput eivät olleetkaan hyviä. Seinään tulevassa lampussa johto lähtikin suoraan alas, mitä kuvasta ei voinut päätellä. Sitä ei siis saanut asennettua niin, että valo syttyy seinäkatkaisijasta. Samoin keskisaarekkeen päälle suunnittelemani kolme valaisinta olivat turhan pieniä. Palautan siis ne ja alamme metsästää uusia. Siltä osin remontin viimeistely on siis vielä kesken jonkin aikaa!

Matonpesua ja nuohousta

Jossain vaiheessa remonttia oli postilaatikkoon ilmestynyt nuohoojan muistutus piipun ja takan tarkistuksesta ja puhdistuksesta. Tänään hän tuli ja totesi kaiken olevan hyvässä kunnossa. Tullessaan katolta alas nuohooja pohti, että mahtaako piippu olla alkuperäinen. En tiedä. Tässä nykyisen takkani paikalla oli 1980-luvun loppupuolelle saakka leivinuuni ja hella ja nykyisen keittiömme lieden kohdalla oli lämmitysuuni. Nuo samalla kohtaa sijaitsevat, vain seinän erottamat tulisijat käyttivät samaa hormia ja luulisin, että noilla kohdin ovat samat uunit olleet alusta saakka, siis sieltä 1880-luvulta, kun talo siirrettiin tähän. Mutta onko piippu aivan alkuperäinen? Ei aavistustakaan.

 

 

 

Koska keittiön ylälaatikoiden lokerikot ja keittiöön tilatut lamput kaikki puuttuvat vielä, luulimme edessä olevan rauhallisen illan. Mutta kun kuopus menee ja pudottaa vahingossa valkoiselle matolle pullollisen karpalomehua, alkaakin aikamoinen härdelli! Pullo hajosi sadoiksi pienen pieniksi palasiksi ja matto värjäytyi kirkkaan punaiseksi suurelta alueelta. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin kantaa matto kylpyhuoneeseen ja kaivaa Mäntysuopa esiin! Kastelin koko maton ja harjasin polvillani, toivoen, etten osu lasinsiruun. Mehun kohdat muuttuivat keltaisiksi, enkä saanut sitä väriä millään irti. Ei auttanut muu kuin lorottaa matolle valkaisuainetta. Ja se auttoi, tahrat lähtivät hyvin. Täällä on nyt viehkeä uimahallin tuoksu koko alakerrassa.

 



 

 

Petri ähelsi märän ja sen myötä hyvin painavan maton tuuletustelineelle ja minä sain sen huuhdeltua siinä. Teline nojaa seinään ja pysyy juuri ja juuri pystyssä.  Kylpyhuoneessa on muuten todella puhdas lattia nyt!

 

Onneksi keittiössäkään ei punaista mehua imeytynyt minnekään näkyvälle paikalle. Lasinsiruja saattaa löytyä vielä pitkään, niin pikkuruisiksi paloiksi pullo hajosi. 

"Loma" loppuu, mutta niin remonttikin!

Jonkin verran hirvittää ajatus siitä, että aamulla on mentävä töihin. Mutta vaikka tämä hiihtoloma ei ollutkaan mitään lomaa tällä kertaa, olisi kaiken tällä viikolla tehdyn tekeminen työpäivien jälkeen iltatöinä ollut liikaa.

 

Petri sai eilen lauantaina makuuhuoneen kynnyksen valmiiksi. Ja vaikka kynnyksen molemmilla puolilla onkin kuusilautaa, näkyy vanhan ja uuden puun sävyero selvästi. 

 

 

Päätimme siinä lauantaiaamupäivällä ripustaa myös verhot. Olin jo silittänyt verhoparin ja Petri oli ruuvannut verhotangon kiinni, kun muistin, että keittiön ikkunahan on vielä pesemättä remontin jäljiltä. Oli hyvä, että ulkona oli niin leuto sää, kun pesin kaikki pinnat ikkunasta. 

Keittiöön ikkunaan olimme hankkineet valkoiset verhot, kuten alakerran muissakin huoneissa on. Mutta täällä verhossa on tuollaiset lenkit yläreunassa. Harmaa verhotanko korostaa lenkkejä. Verhot vedettiin sivuun vanhoilla, koristeellisilla koukuilla, jotka olin laittanut talteen remontin alkaessa.

'
 Laitoin ikkunaruutujen väliin näkyviin jotain vanhoja esineitä, joita meillä oli vanhassa  keittiössä ollut hyllyillä. Tässä ikkunassa on kauniita lasipulloja, jotka pesin pölystä.

 

Toisessa ikkunassa on vanhoja painoja. Suurin painaa 2 kg, pienin kai gramman. Kaikki vanhan alustan painoista eivät valitettavasti ole tallella.

Pyörittelin sitten käsissäni muitakin olohuoneessa vielä olleita vanhan keittiön koriste-esineitä. 1800-luvun lopusta olevat mittakapat pääsivät makuuhuoneeseen vesijohdon koteloinnin päälle. Ne sopivat siihen hienosti!

 

Makuuhuoneessa ei tarvinnut enää pestä ikkunoita, joten ripustustyö oli nopeampaa. Petri kiinnitti tangot, minä silitin verhot. En ole vielä ennättänyt hankkia tänne verhojen sivuun kiinnitämistä varten koukkuja, joten ne valuvat nyt toistaiseksi suorina alas. 

 

En kylläkään ole ihan varma, kiinnitämmekö nämä sivuun ollenkaan. Ne ovat ihan tyylikkään näköiset näinkin, toki vaikuttaisivat enemmän vanhan talon tyylisiltä sivuiltaan reunaan vedettyinä.

 

Olohuoneen kuuteen ikkunaan on kaksi vuotta sitten hankittu aivan samat verhot ja siellä ne on ripustettu näin. Makuuhuoneessa verhotangot ovat valkoiset, täällä mustat.

 

Tänään sunnuntaina Petrin vanhemmat Ulla ja Jussi kävivät kylässä. He ihastelivat kovasti lopputulosta. Heidän lähdettyään järjestelin viimeisen sotkunurkan olohuoneessa. Sain kakkuvuoat mahtumaan keittiöön ja lajittelin vielä paljon poislähtevää. Petri kantoi irtolaatikostot yläkertaan varastohuoneeseen, jonka siivous saa odottaa vähän aikaa.

 

Tältä tämä keittiön oven viereinen nurkka siis oikeasti näyttää.

Tässä on muuten kuva vajaan kolmen vuoden takaa. Tällaiset värit oli olohuoneessamme ennen siellä kaksi vuotta sitten tehtyä pintaremonttia.

 

Makuuhuoneessa saa nyt vedettyä verhot eteen. Sinne hankitaan tässä kevään aikana pimentävät rullaverhot, jonka jälkeen sivuverhot voivat periaatteessa olla aina sivulla.

 

 

Löysin olohuoneen laatikoista tuollaisen vanhan helmikoristeen kynttilän ympärille. 

Pötkö vartioi makuuhuoneen ovea uskollisesti.

 

Yläkerran portaiden alla on vielä hurja määrä työkaluja. Petri on luvannut siirtää ne kellariin, kunhan viimeisetkin työt on tehty. Vielä puuttuu se kylpyhuoneen oviaukon syvennyksen pinnoitus ja makuuhuoneen istuinpenkin kansi. 

 

Tämänkin kuvan löysin Facebookin kansiostani. Portaat ennen remonttia. Muutimme ne pari vuotta sitten umpiportaiksi ja maalasimme harmaaksi. Maali on kestänyt todella hyvin portaissa. Nyt eteisen seinien keltainen väri tuntuu todella tunkkaiselta. Näinhän sitä tyypillisesti käy, kun ympärillä on tehty remonttia. Onhan tuo väri ollut tuossa jo 15 vuotta!

 

 

Ja tässä on kuva keittiöstä ennen remonttia. Tämäkin on otettu kolmisen vuotta sitten, Elinan lähtiessä vaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin.

 

 

 

Ja tässä kuvia vielä valmiista keittiöstä. Tosin tuosta tyhjältä seinältä oikealla puuttuu vielä siihen tuleva seinälamppu. Samoin kattolampun tilalle tulee uudet kolme valaisinta.



 

 



 

 

 

Hyvää hiihtolomaa kaikki te, joilla se on vasta alkamassa! Ja työniloa kaikille meille, joilla loma meni jo!