Laavu, 2. päivä (neljäs yritys kirjoittaa)

Olen täydellisen ymmälläni siitä, miksi toisen laavuprojektin teksti häviää kerta toisensa jälkeen. Mietin, johtuuko se siitä, että olen aina luonut uuden tekstin tietokoneella, mutta lisännyt kuvat kännykän Blog Managerilla. Olen kyllä aina huolellisesti tallentanut versiot kummallakin laitteella ennen toisen avaamista. No, yritän nyt vielä kerran kuitenkin...

Eli toisena laavuprojektin päivänä jatkettiin siitä, mihin edellisenä iltana oli päästy. Sivuseinien yläosat puuttuivat, koska niihin liittyi paljon mittaamista ja vinosahaamista, eikä se väsyneenä houkuttanut.

Seinistä tuli hienot. Laavun sisäseinissä on se puoli vanhoja terassilautoja, joka alunperin oli päällepäin. Ne on siis vuosikausia sitten käsitelty harmaalla.

Ulospäin on taas se puoli lautoja, joka terassissa oli alaspäin.

Seinien valmistuttua ilmeni ongelma. Kattoon ajatellut pitkät kestopuulaudat olivatkin todella heikossa kunnossa.  Huono säilytys kostautui nyt. Harmitti. Mietimme ja  mittailimme, ja totesimme, ettei näistä laudoista saisi hyviä kohtia hyödyntämällä millään ilveella tarpeeksi puuta kattoon.

Ei siis auttanut kuin lähteä ostoksille. Ostimme vajaakanttista raakalautaa, jotta katto näyttäisi sopivan "rouhealta" seiniin verrattuna. Mutta huolestuttavan hohtavilta uudet laudat näyttivät pihalla.

Niinpä sudimme niiden pintaan harmaata lahosuojamaalia. Se on samaa sävyä, jota silloin vuosia sitten oli laitettu terassilautoihin. Ne ovat toki nyt jo aivan eri sävyiset, oltuaan vuosikausia alttiina säälle.

 

Seuraavaksi piti sahata kaikki ylimääräiset pätkät pois rakenteista. Laavu alkoi olla lopullisissa ulkomitoissaan.

Maalatut kattolaudat kuivuivat tiellä.

Petri ja Alvar alkoivat kiinnittää nopeasti kuivuneita lautoja kattoon. Minä kannoin laudat kuivumispaikaltaan ja ojensin ylös katolle.

Räystäästä tuli mukavan leveä. Laavussa voi istua pienessä sateessa polvien kastumatta.

Ylimääräiset pätkät sahattiin pois ja katto alkoi näyttää valmiilta.

Alaosa koottiin pätkistä, jotka eivät lopulta kuitenkaan näy mihinkään. Tuleehan päälle kattohuopaa.

Räystäslaudoiksi löydettiin alapihan navetasta upeaa koivulankkua, jonka toinen reuna on suora ja toinen vielä koivun ulkoreunaa. Soitin enoltani luvan ottaa ne käyttöön ja sen saatuamme alkoi kiinnitys.

Mikään lankuista ei ollut riittävän pitkä etureunaan, joten keskelle oli pakko laittaa sauma. Ehkä silmä tottuu siihen...

Juuri kun toisen reunan lankku oli saatu kiinni, astui Suomen kesä esiin ja alkoi sataa. Sää oli ollut sen verran epävakainen jo aiemmin päivällä, että olin hakenut pressun valmiiksi. Se vedettiin laavun päälle, jotta kattohuopaa odottava katto ei kastuisi.

Sääennuste lupasi sadetta koko illaksi, joten tämä kuva taitaa päättää tämän päivän laavuprojektin.

Laavu, 4. päivä

Tänään on todella päästy viimeistelyn makuun. Aamulla oli kohtuullisen aurinkoista, joten päätimme pestä laavun. Mäntysuopa esiin siis! Mattoharjalla pesu kävi nopeasti.

Petri kiinnitti etuaukon sivuihin koivulankut sillä aikaa, kun minä olin ostamassa oviverhokangasta. Niiden taakse muodostuu pieni kulma, jonne saa työnnettyä tulevat verhot piiloon. Ja voihan sinne laittaa jotain muutakin pientä tarviketta talteen.

Löysin todella mukavan ja ammattitaitoisen Eurokankaan myyjän kanssa ulkokäyttöön tarkoitettua kangasta, joka on käsitelty kestämään jatkuvaa ulkokäyttöä. Eikä hintakaan ollut ollenkaan mahdoton, alle kolmekymppiä / metri. Eihän laavun etuosa kuitenkaan ole mikään kovin valtava.

Kiinnitin ompelukoneella verhojen yläosaan purjerengasnauhan, jonka kestänee käytössä paremmin, kuin yksittäin kiinnitetyt purjerenkaat. Petri haki puutangon ja mittailimme verhojen lopullisen korkeuden laavujen luona. Kangasta oli tullut ostettua vähän turhan paljon, joten mietinkin nyt, mitä tekisin jämäpaloilla. Pussukoita pikkuasioiden säilyttämiseen laavulla? Pari pötkylätyynyä sinne?

Etuosan yläreunaan piti vielä etsiä leveä lauta. Aitasta löytyi yksi talomme vanhoista lattialankuista. Meillähän on nykyään keittiössä esillä alkuperäiset lankut, mutta makuuhuoneen kohdalla päädyttiin kolmen vuoden takaisessa remontissa laittamaan uutta puuta lattiaan.

Aleksi tuli apuun, kun mittasimme lovien kohdat lankkuun. Minä aloin paikkamaalata sisäkattoa harmaalla samalla, kun Petri sahasi hiki päässä paksua lankkua. Maalasin myös harmaaksi sen valkoisen laudan, joka on ylimmäisenä takaseinässä.

Vanhan lattialankun toisella puolella oli paksu kerros valkoista, tasoitteena aikoinaan käytettyä mömmöä, joka ei halunnut irrota helpolla. Koska kyseinen puoli tulee sisäänpäin, emme harmitelleet asiaa, vaan päätin maalata senkin harmaaksi. Oli muuten jännittävää huomata, että nyt käyttämämme harmaan sävy on miltei sama, mitä joskus vuosikymmeniä sitten on sudittu talomme lattiaan.

Valmiit verhot odottivat ripustusta. Tässä loppuvaiheessa on vielä monessa kohdassa märkää maalia.

Petri oli muuten kauppareissuni aikana tehnyt jämäkoivulankkukupaloista (huh, mikä yhdyssana!) hienot ruokailu- tai tarjoilualustat laavulle. Todella upeat!

Mietimme, kannattaisiko lattia käsitellä saunasuojalla ja päädyimme tekemään sen. Minä maalailin laavun takana paikkamaalausta ja Petri tuputteli sellä aikaa lattiaan suojan. Näytti hienolta ja on varmaan käytössä hyvä.

Yläosan lauta nakutettiin kiinni. Se on kaiketi mäntyä, joten ajan kanssa näkyvissä olevat puut muuttuvat eri värisiksi. Pystypuut kun ovat koivua.

Verhotanko kiinnitettiin paikoilleen ja verhot ripustettiin. Ne on siis tarkoitettu vähän näkösuojaksi, jos joku joskus haluaa olla laavulla rauhassa.

Huomiseksi jäi enää muutamien koukkujen kiinnittäminen. Sitten täytyy katsella, jos tuon nuotion ympäristöä siistisi jotenkin.

Kolme päivää mökillä ja sen jälkeen: Laavu, 3. päivä

Kuten edellisestä laavu-kirjoituksestani näkyi, alkoi viime torstaina sataa, juuri kun piti alkaa kiinnittää kattohuopia laavun katolle. Lähdimmekin sitten saman tien mökille, jolta palasimme tänään iltapäivällä. Lievä sade loppui ja huovutustyö pääsi alkamaan.

Ensin piti kiinnittää vielä puuttuva toisen laidan helmalauta. Tuo tässä kuvassa näkyvä kulma kaipaa vielä pientä hienosäätöä, jotta tuo lautojen eri leveys ei pistä noin silmään.

Alvar poraa reikää kovaan koivulankkuun naulaa varten.

Ensimmäiset kattohuovan palaset on aseteltu paikoilleen.

Sade katkaisi jälleen katonlaiton. Pressu jälleen päälle. 

Jonkin ajan kuluttua muutama uusi rivi kattohuopaa pääsi taas katolle. Taivas taustalla näytti vielä melkoisen harmaalta...

Ja ettei työ vaan kävisi tylsäksi, hetken päästä vedettiin jälleen pressu päälle. Istuin laavussa suojassa sadekuurolta...

Sateen tauottua taas takomaan nauloja. Pojat olivat hävinneet katsomaan kavereitaan, joten Petri ja minä teimme hommia kahdestaan. Minä irroitin tarransuojat ja asettelin palat paikoilleen, Petri naulasi.

Sivulautojen liiat sahattiin pois.

Ja tulihan siitä valmista! Onneksi ei enää satanut!

Ylimääräiset kattohuovan reunat naulattiin alapuolelle. Tuli tosi siistin näköistä.

Sivuilta leikattiin liiat pois, kuitenkin niin, että tuollainen noin kahden sentin reunus jäi naulattavaksi yli laidan.

Nuotiota siirrettiin vähän kauemmaksi laavusta. Jokohan nyt reunalla sietää istua polttamatta polviaan...

Enää pikku viimeistelyjä jäljellä...

Laavu, 1. päivä.

Purimme pihastamme noin viisi vuotta sitten tarpeettomaksi jääneen kestopuuterassin ja kasasimme puutavaran metsän reunaan ajatuksena rakentaa niistä vielä samana kesänä jonkinlainen nuotiopaikkalaavu. Vuodet ovat kuluneet ja kasa pysynyt paikallaan. Nyt intoa sitten ilmaantui jostakin ja ryhdyimme tänä aamuna töihin!







Päätimme rakentaa laavun lastemme vanhan hiekkalaatikon kohdalle, siinä kun olisi valmiiksi hyvä hiekkapohja. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, oli hiekkalaatikko jo aika lailla luonnon saartama.

Samoin se lautakasa oli aika hyljätyn näköinen vanhan nuotiopaikkamme vieressä. Edellisenä päivänä oli satanut paljon, joten märät kasvit ja vettä imenyt puutavara latistivat vähän tunnelmaa alussa.







Mutta tuumasta toimeen! Hiekkalaatikolta piti ensin tyhjentää siellä jo vuosikausia tyhjänpanttina maanneet lelut.






Hiekka (tai se, mitä siitä oli jäljellä) oli aivan kuolleiden lehtien peitossa.





Petri niitti kasvit viikatteella ja minä haravoin ne kokoon. Alue alkoi avartua kummasti!









Seuraavaksi purettiin hiekkalaatikko. Alvarkin heräsi auttamaan.









Ja siinä se sitten oli, laavun paikka valmiina! Lähipuista katkottiin alaoksia, mutta muuten ympäristö on tarkoitus jättää luonnontilaiseksi.






Hain aittamme "museohuoneesta" parit ikivanhat tukkisakset ja miesväki alkoi siirtää vanhoja puhelinpylväitä paikalleen. Nykyäänhän niitä ei taida mistään enää saada, mutta onneksi täällä on ollut ties kuinka monta vuotta jo nuo kolme pylvästä, jotka nyt hyödynsimme tässä projektissa.










Maata piti kaivaa toisessa päässä ja laittaa kiviä korotukseksi toisessa päässä, mutta niin vain puut saatiin suoraan. Pidän kovasti noista etureunan kivistä. Onneksi ei tarvinnut laittaa mitään lecaharkkoja siihen...







Kaikki käyttämämme puutavara on vanhaa ja senkin vuoksi harmaata. Tosin aion kaivaa Mäntysuopaa esiin, kunhan laavu on valmis. On maassa maannut kestopuu kuitenkin aika likaista. Nythän kaikki tosin kuivuu, kun ne pääsevät laavun rakennusaineiksi.



Pohdimme tovin tuon poikittain olevan tukin sijoituskohtaa. Sen taakse tulee lattia ja etupuolelle jäävät pätkät toimivat istuimina nuotion äärellä. Lattian pitää olla sen verran suuri, että siinä mahtuu pari ihmistä yöpymään, jos joskus iskee into sellaiseen. Siitä taisi tulla noin 130 cm syvä, leveyttä on melkein kolme metriä.



Sivussa olevien tukkien päälle naulattiin tuollainen leveä kestopuu (entinen hiekkalaatikon yläreuna), johon saadaan kiinnitettyä pystypuut.







Seuraavaksi kiinnitettiin nurkkien pystypuut. Nuo etummaiset ovat vielä tässä vaiheessa aivan liian pitkät. Takimmaisten korkeudeksi päätettiin noin metri. Päätöksiä tehtiin aina sitä mukaa, kun jokin tilanne tuli eteen.







Sitten alettiin rakentaa kehikkoa, jonka ympärille kaikki muu naulataan. Vatupassi oli ahkerassa käytössä, jotta rakennelmasta tulisi tukeva ja silmääkin miellyttävä. Vinot laudat kun tuppaavat pistämään silmään myöhemmin.












Yhteistyö sujui hyvin. Minä valitsin kasasta sopivia puita, miesväki kiinnitti paikoilleen. Oli muuten kätevää, että isä on oikeakätinen ja poika vasenkätinen, molemmille  löytyi aina luonteva naulaus- tai ruuvauspuoli.







Työ eteni hyvin. Räystäiden mittoja edessä, sivuilla ja takana mietittiin. Sivuihin tuli lautojen pituudesta johtuen noin 37 cm, eteen noin 50 cm ja takamitta katsotaan lopuksi.







Lattia naulattiin paikalleen seuraavaksi. Minä kaivoin lautoja kasasta, Petri ja Alvar naulasivat paikalleen. Ne sahattiin määrämittaan aina lauta kerrallaan. Sivuseinien laudoista oli muuten tässä vaiheessa lyöty kiinni jo alimmaiset, joten lattialautojen mitta oli helppoa mitata.







Työasento ei ollut kovin hyvä, kun piti varoa katon rakenteita.

Lattian valmistuttua pidettiin pieni tauko ja sitten alkoivat seinät nousta. Takaseinä tehtiin ensin.







Tästä näkee, että uusi laavu ja vanha nuotiopaikka sijaitsevat vierekkäin. Rakennusmateriaalitkin olivat siis  lähellä.







Seinät nousivat nopeasti ja sitten loppui jaksaminen tältä päivältä. Huomiselle jäi sivuseinien yläosa, katto sekä kaikenlainen muu viimeistely.







'

Ilta-aurinko lämmitti mukavasti.







Ja vaikka laavu on vielä kesken, pitihän se silti koeajaa. Nuotion kivet siirrettiin vanhalta paikalta ja pian savu alkoi jo nousta.







Paistoimme makkaraa ja nautimme kauniista illasta. Olimme tyytyväisiä itseemme ja projektin etenemiseen.







Näihin kuviin päättyy laavuprojektin ensimmäinen päivä.