Laavu, 2. päivä (neljäs yritys kirjoittaa)

Olen täydellisen ymmälläni siitä, miksi toisen laavuprojektin teksti häviää kerta toisensa jälkeen. Mietin, johtuuko se siitä, että olen aina luonut uuden tekstin tietokoneella, mutta lisännyt kuvat kännykän Blog Managerilla. Olen kyllä aina huolellisesti tallentanut versiot kummallakin laitteella ennen toisen avaamista. No, yritän nyt vielä kerran kuitenkin...

Eli toisena laavuprojektin päivänä jatkettiin siitä, mihin edellisenä iltana oli päästy. Sivuseinien yläosat puuttuivat, koska niihin liittyi paljon mittaamista ja vinosahaamista, eikä se väsyneenä houkuttanut.

Seinistä tuli hienot. Laavun sisäseinissä on se puoli vanhoja terassilautoja, joka alunperin oli päällepäin. Ne on siis vuosikausia sitten käsitelty harmaalla.

Ulospäin on taas se puoli lautoja, joka terassissa oli alaspäin.

Seinien valmistuttua ilmeni ongelma. Kattoon ajatellut pitkät kestopuulaudat olivatkin todella heikossa kunnossa.  Huono säilytys kostautui nyt. Harmitti. Mietimme ja  mittailimme, ja totesimme, ettei näistä laudoista saisi hyviä kohtia hyödyntämällä millään ilveella tarpeeksi puuta kattoon.

Ei siis auttanut kuin lähteä ostoksille. Ostimme vajaakanttista raakalautaa, jotta katto näyttäisi sopivan "rouhealta" seiniin verrattuna. Mutta huolestuttavan hohtavilta uudet laudat näyttivät pihalla.

Niinpä sudimme niiden pintaan harmaata lahosuojamaalia. Se on samaa sävyä, jota silloin vuosia sitten oli laitettu terassilautoihin. Ne ovat toki nyt jo aivan eri sävyiset, oltuaan vuosikausia alttiina säälle.

 

Seuraavaksi piti sahata kaikki ylimääräiset pätkät pois rakenteista. Laavu alkoi olla lopullisissa ulkomitoissaan.

Maalatut kattolaudat kuivuivat tiellä.

Petri ja Alvar alkoivat kiinnittää nopeasti kuivuneita lautoja kattoon. Minä kannoin laudat kuivumispaikaltaan ja ojensin ylös katolle.

Räystäästä tuli mukavan leveä. Laavussa voi istua pienessä sateessa polvien kastumatta.

Ylimääräiset pätkät sahattiin pois ja katto alkoi näyttää valmiilta.

Alaosa koottiin pätkistä, jotka eivät lopulta kuitenkaan näy mihinkään. Tuleehan päälle kattohuopaa.

Räystäslaudoiksi löydettiin alapihan navetasta upeaa koivulankkua, jonka toinen reuna on suora ja toinen vielä koivun ulkoreunaa. Soitin enoltani luvan ottaa ne käyttöön ja sen saatuamme alkoi kiinnitys.

Mikään lankuista ei ollut riittävän pitkä etureunaan, joten keskelle oli pakko laittaa sauma. Ehkä silmä tottuu siihen...

Juuri kun toisen reunan lankku oli saatu kiinni, astui Suomen kesä esiin ja alkoi sataa. Sää oli ollut sen verran epävakainen jo aiemmin päivällä, että olin hakenut pressun valmiiksi. Se vedettiin laavun päälle, jotta kattohuopaa odottava katto ei kastuisi.

Sääennuste lupasi sadetta koko illaksi, joten tämä kuva taitaa päättää tämän päivän laavuprojektin.