Päätimme rakentaa laavun lastemme vanhan hiekkalaatikon kohdalle, siinä kun olisi valmiiksi hyvä hiekkapohja. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, oli hiekkalaatikko jo aika lailla luonnon saartama.
Samoin se lautakasa oli aika hyljätyn näköinen vanhan nuotiopaikkamme vieressä. Edellisenä päivänä oli satanut paljon, joten märät kasvit ja vettä imenyt puutavara latistivat vähän tunnelmaa alussa.
Mutta tuumasta toimeen! Hiekkalaatikolta piti ensin tyhjentää siellä jo vuosikausia tyhjänpanttina maanneet lelut.
Hiekka (tai se, mitä siitä oli jäljellä) oli aivan kuolleiden lehtien peitossa.
Petri niitti kasvit viikatteella ja minä haravoin ne kokoon. Alue alkoi avartua kummasti!
Seuraavaksi purettiin hiekkalaatikko. Alvarkin heräsi auttamaan.
Ja siinä se sitten oli, laavun paikka valmiina! Lähipuista katkottiin alaoksia, mutta muuten ympäristö on tarkoitus jättää luonnontilaiseksi.
Hain aittamme "museohuoneesta" parit ikivanhat tukkisakset ja miesväki alkoi siirtää vanhoja puhelinpylväitä paikalleen. Nykyäänhän niitä ei taida mistään enää saada, mutta onneksi täällä on ollut ties kuinka monta vuotta jo nuo kolme pylvästä, jotka nyt hyödynsimme tässä projektissa.
Maata piti kaivaa toisessa päässä ja laittaa kiviä korotukseksi toisessa päässä, mutta niin vain puut saatiin suoraan. Pidän kovasti noista etureunan kivistä. Onneksi ei tarvinnut laittaa mitään lecaharkkoja siihen...
Kaikki käyttämämme puutavara on vanhaa ja senkin vuoksi harmaata. Tosin aion kaivaa Mäntysuopaa esiin, kunhan laavu on valmis. On maassa maannut kestopuu kuitenkin aika likaista. Nythän kaikki tosin kuivuu, kun ne pääsevät laavun rakennusaineiksi.
Pohdimme tovin tuon poikittain olevan tukin sijoituskohtaa. Sen taakse tulee lattia ja etupuolelle jäävät pätkät toimivat istuimina nuotion äärellä. Lattian pitää olla sen verran suuri, että siinä mahtuu pari ihmistä yöpymään, jos joskus iskee into sellaiseen. Siitä taisi tulla noin 130 cm syvä, leveyttä on melkein kolme metriä.
Sivussa olevien tukkien päälle naulattiin tuollainen leveä kestopuu (entinen hiekkalaatikon yläreuna), johon saadaan kiinnitettyä pystypuut.
Seuraavaksi kiinnitettiin nurkkien pystypuut. Nuo etummaiset ovat vielä tässä vaiheessa aivan liian pitkät. Takimmaisten korkeudeksi päätettiin noin metri. Päätöksiä tehtiin aina sitä mukaa, kun jokin tilanne tuli eteen.
Sitten alettiin rakentaa kehikkoa, jonka ympärille kaikki muu naulataan. Vatupassi oli ahkerassa käytössä, jotta rakennelmasta tulisi tukeva ja silmääkin miellyttävä. Vinot laudat kun tuppaavat pistämään silmään myöhemmin.
Yhteistyö sujui hyvin. Minä valitsin kasasta sopivia puita, miesväki kiinnitti paikoilleen. Oli muuten kätevää, että isä on oikeakätinen ja poika vasenkätinen, molemmille löytyi aina luonteva naulaus- tai ruuvauspuoli.
Työ eteni hyvin. Räystäiden mittoja edessä, sivuilla ja takana mietittiin. Sivuihin tuli lautojen pituudesta johtuen noin 37 cm, eteen noin 50 cm ja takamitta katsotaan lopuksi.
Lattia naulattiin paikalleen seuraavaksi. Minä kaivoin lautoja kasasta, Petri ja Alvar naulasivat paikalleen. Ne sahattiin määrämittaan aina lauta kerrallaan. Sivuseinien laudoista oli muuten tässä vaiheessa lyöty kiinni jo alimmaiset, joten lattialautojen mitta oli helppoa mitata.
Työasento ei ollut kovin hyvä, kun piti varoa katon rakenteita.
Lattian valmistuttua pidettiin pieni tauko ja sitten alkoivat seinät nousta. Takaseinä tehtiin ensin.
Tästä näkee, että uusi laavu ja vanha nuotiopaikka sijaitsevat vierekkäin. Rakennusmateriaalitkin olivat siis lähellä.
Seinät nousivat nopeasti ja sitten loppui jaksaminen tältä päivältä. Huomiselle jäi sivuseinien yläosa, katto sekä kaikenlainen muu viimeistely.
'Ilta-aurinko lämmitti mukavasti.
Ja vaikka laavu on vielä kesken, pitihän se silti koeajaa. Nuotion kivet siirrettiin vanhalta paikalta ja pian savu alkoi jo nousta.
Paistoimme makkaraa ja nautimme kauniista illasta. Olimme tyytyväisiä itseemme ja projektin etenemiseen.
Näihin kuviin päättyy laavuprojektin ensimmäinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti