Petri kiinnitti etuaukon sivuihin koivulankut sillä aikaa, kun minä olin ostamassa oviverhokangasta. Niiden taakse muodostuu pieni kulma, jonne saa työnnettyä tulevat verhot piiloon. Ja voihan sinne laittaa jotain muutakin pientä tarviketta talteen.
Löysin todella mukavan ja ammattitaitoisen Eurokankaan myyjän kanssa ulkokäyttöön tarkoitettua kangasta, joka on käsitelty kestämään jatkuvaa ulkokäyttöä. Eikä hintakaan ollut ollenkaan mahdoton, alle kolmekymppiä / metri. Eihän laavun etuosa kuitenkaan ole mikään kovin valtava.
Kiinnitin ompelukoneella verhojen yläosaan purjerengasnauhan, jonka kestänee käytössä paremmin, kuin yksittäin kiinnitetyt purjerenkaat. Petri haki puutangon ja mittailimme verhojen lopullisen korkeuden laavujen luona. Kangasta oli tullut ostettua vähän turhan paljon, joten mietinkin nyt, mitä tekisin jämäpaloilla. Pussukoita pikkuasioiden säilyttämiseen laavulla? Pari pötkylätyynyä sinne?
Etuosan yläreunaan piti vielä etsiä leveä lauta. Aitasta löytyi yksi talomme vanhoista lattialankuista. Meillähän on nykyään keittiössä esillä alkuperäiset lankut, mutta makuuhuoneen kohdalla päädyttiin kolmen vuoden takaisessa remontissa laittamaan uutta puuta lattiaan.
Aleksi tuli apuun, kun mittasimme lovien kohdat lankkuun. Minä aloin paikkamaalata sisäkattoa harmaalla samalla, kun Petri sahasi hiki päässä paksua lankkua. Maalasin myös harmaaksi sen valkoisen laudan, joka on ylimmäisenä takaseinässä.
Vanhan lattialankun toisella puolella oli paksu kerros valkoista, tasoitteena aikoinaan käytettyä mömmöä, joka ei halunnut irrota helpolla. Koska kyseinen puoli tulee sisäänpäin, emme harmitelleet asiaa, vaan päätin maalata senkin harmaaksi. Oli muuten jännittävää huomata, että nyt käyttämämme harmaan sävy on miltei sama, mitä joskus vuosikymmeniä sitten on sudittu talomme lattiaan.
Valmiit verhot odottivat ripustusta. Tässä loppuvaiheessa on vielä monessa kohdassa märkää maalia.
Petri oli muuten kauppareissuni aikana tehnyt jämäkoivulankkukupaloista (huh, mikä yhdyssana!) hienot ruokailu- tai tarjoilualustat laavulle. Todella upeat!
Mietimme, kannattaisiko lattia käsitellä saunasuojalla ja päädyimme tekemään sen. Minä maalailin laavun takana paikkamaalausta ja Petri tuputteli sellä aikaa lattiaan suojan. Näytti hienolta ja on varmaan käytössä hyvä.
Yläosan lauta nakutettiin kiinni. Se on kaiketi mäntyä, joten ajan kanssa näkyvissä olevat puut muuttuvat eri värisiksi. Pystypuut kun ovat koivua.
Verhotanko kiinnitettiin paikoilleen ja verhot ripustettiin. Ne on siis tarkoitettu vähän näkösuojaksi, jos joku joskus haluaa olla laavulla rauhassa.
Huomiseksi jäi enää muutamien koukkujen kiinnittäminen. Sitten täytyy katsella, jos tuon nuotion ympäristöä siistisi jotenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti